Työelämästä puhuttaessa puhumme usein tehokkuudesta, tavoitteista, tuottavuudesta ja muutoksista. Paljon harvemmin pysähdymme kysymään, mitä kaikkea niiden taustalla tapahtuu ihmiselle.
Samaan aikaan yhä useampi kokee kuormitusta, epävarmuutta tai uupumuksen oireita. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei työelämä ole pelkästään selviytymistä. Moni viihtyy työssään, kokee työnsä merkitykselliseksi ja saa siitä voimavaroja. Hyvinvoivat työyhteisöt eivät ole poikkeus, vaan niitä on paljon.
Silti jokainen ihminen, joka joutuu sinnittelemään jaksamisensa äärirajoilla, ansaitsee tulla nähdyksi.
Kuormitus ei synny aina työstä yksin
Kun oma jaksaminen alkaa horjua, ensimmäinen kysymys ei ehkä ole, miten jaksan töissä, vaan mistä kuormitus oikeastaan muodostuu?
Joskus kuormitus liittyy työmäärään, epäselviin tavoitteisiin tai haastavaan johtamiseen. Joskus taustalla ovat elämäntilanne, läheisten huolet, taloudellinen epävarmuus tai pitkään jatkunut palautumisen puute. Usein kyse on monen tekijän yhteisvaikutuksesta.
Siksi omaa jaksamista ei kannata tarkastella liian kapeasti. Työ ja muu elämä eivät ole toisistaan irrallisia, vaan ne vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa.
Jaksaminen ei romahda yhdessä päivässä
Harva uupuu yhdessä yössä. Useimmiten kyse on pitkästä kehityskulusta, jossa palautuminen jää vähitellen liian vähäiseksi suhteessa kuormitukseen.
Aluksi huomaa olevansa tavallista väsyneempi. Sitten keskittyminen vaikeutuu, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat raskailta ja vapaa-aika alkaa kulua pelkkään toipumiseen. Moni ajattelee vielä tässäkin vaiheessa, että ”kyllä tämä helpottaa, kunhan selviän tästä viikosta”.
Mutta entä jos seuraava viikko näyttää samanlaiselta?
Siksi omia voimavaroja kannattaa pysähtyä arvioimaan jo ennen kuin tilanne muuttuu vakavaksi.
Hyvinvointi rakentuu pienistä asioista
Kun puhutaan jaksamisesta, keskustelu kääntyy helposti suuriin ratkaisuihin: työpaikan vaihtamiseen, pitkään lomaan tai kokonaan uuteen uraan. Joskus niitäkin tarvitaan, mutta usein hyvinvointi rakentuu paljon pienemmistä muutoksista.
Voisitko pitää työpäivän aikana oikeasti tauon? Voisitko rajata työpäivän päättymään hieman aikaisemmin? Voisitko vähentää jotakin, joka vie jatkuvasti energiaa? Tai lisätä jotakin, mikä auttaa palautumaan?
Pienet muutokset eivät ratkaise kaikkea, mutta ne voivat muuttaa suuntaa. Hyvinvointi rakentuu harvoin yhdestä suuresta päätöksestä. Se syntyy arjen valinnoista, jotka toistuvat päivä toisensa jälkeen.
Kaikkea ei tarvitse ratkaista yksin
Moni yrittää sinnitellä liian pitkään ennen kuin kertoo tilanteestaan kenellekään. Ajatellaan, että kyllä tästä vielä selvitään, kunhan puristaa vähän enemmän.
Todellisuudessa avun pyytäminen on usein yksi tärkeimmistä taidoista työelämässä.
Jos työ kuormittaa, keskustele esihenkilösi kanssa. Voisiko työn sisältöä, työmäärää tai työn tekemisen tapoja muokata? Jos kuormitus liittyy laajemmin elämäntilanteeseen tai omaan jaksamiseen, keskustelu läheisen, työterveyshuollon tai muun ammattilaisen kanssa voi auttaa näkemään tilanteen uudesta näkökulmasta.
Apua kannattaa hakea mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Myös työyhteisöllä on merkitystä
Työntekijällä on vastuu huolehtia omasta hyvinvoinnistaan niin pitkälle kuin mahdollista. Samalla työyhteisöllä ja työnantajalla on tärkeä rooli sellaisten olosuhteiden rakentamisessa, joissa työssä voi onnistua ja palautua.
Jos samassa työpaikassa uuvutaan jatkuvasti, kyse ei todennäköisesti ole vain yksittäisten työntekijöiden ominaisuuksista. Silloin on syytä tarkastella myös työn organisointia, johtamista, resursseja ja työyhteisön toimintatapoja.
Hyvinvointi syntyy harvoin pelkästään yksilön sitkeydestä. Se rakentuu myös siitä, millaisissa rakenteissa ja kulttuurissa työtä tehdään.
Pysähdy tämän kysymyksen äärelle
Luin kerran kysymyksen, joka jäi mieleeni pitkäksi aikaa:
Minkä arvoinen on mielenterveytesi?
Kysymys ei tarkoita sitä, että työ pitäisi lopettaa heti ensimmäisen vaikean päivän jälkeen. Työelämään kuuluu ajoittain kiirettä, epävarmuutta ja kuormittavia vaiheita.
Sen sijaan kysymys kutsuu pohtimaan, kuinka pitkään olet valmis sivuuttamaan oman hyvinvointisi.
Jos huomaat ajattelevasi jatkuvasti: ”vielä tämä viikko”, ”vielä tämä projekti” tai ”vielä kesälomaan asti”, kannattaa pysähtyä hetkeksi. Onko kyse aidosti tilapäisestä tilanteesta vai onko siitä tullut uusi normaali?
Hyvinvoinnin suojeleminen ei ole itsekkyyttä. Se on edellytys sille, että jaksamme tehdä työtä, olla läsnä läheisillemme ja rakentaa sellaista elämää, joka tuntuu omalta.
Milloin pysähdyit viimeksi aidosti kysymään itseltäsi: mitä minulle kuuluu juuri nyt?
Lue myös:
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.
3 kommenttia artikkeliin ”Minkä arvoinen on mielenterveytesi?”