kirja: Mielen aikakausi
Kuinka psyykkisestä haavoittuvuudesta tuli osa työelämää?
kirjoittanut: Ari Väänänen
julkaisuvuosi: 2024
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen julkaisi viime vuoden lopulla laajan teoksen, mikä käsittelee mielenterveyttä ja psyykkistä haavoittuvuutta työelämässä. Haavoittuvuuden käsitteellä tarkoitetaan mielen kuormitusta ja pahoinvointia. Kirjan aihe on erittäin tärkeä ja ajankohtainen, joten päätin kirjoittaa siitä tämän uraohjauksen erikoistumiskoulutukseeni liittyvän kirjaesseen.
Masennuksesta, ahdistuksesta, työstressistä, väsymyksestä ja ylikuormituksesta on tullut yhteiskunnallinen huolenaihe ja syystäkin, koska esimerkiksi vuonna 2023 Suomessa kaikista korvatuista sairauspoissaolopäivistä reilu kolmannes aiheutui mielenterveyshäiriöistä, ja alle 35-vuotiailla osuus oli yli 60 %.
Miksi ihmisen mieli sitten kuormittuu? Syitä on monia.
Työelämän ja kulttuurin muutos
Työelämä on muuttunut monin tavoin. Taloudellisen kilpailun kiristymisen myötä nopeiden voittojen, tehokkuuden ja matalamman kustannusrakenteen tavoittelu näkyy kaikkialla. Markkinat ohjaavat yhä enemmän niin yritysten kuin ihmistenkin arkea, ja se edellyttää nopeita muutoksia ja joustoja. Odottamattomat muutosneuvottelut ovat tästä hyvä esimerkki.
Työsuhteet ovat epävakaampia, työehdot huonompia ja eriarvoisuus lisääntynyt. Hybridityössä ja verkostoissa työn, perheen ja muun elämän rajat hämärtyvät helposti, mikä voi aiheuttaa ahdistusta, epävarmuutta ja turhautumista. Lisäksi asiakaslähtöisyys edellyttää hyviä sosiaalisia ja tunnetaitoja, mikä lisää työn henkistä kuormittavuutta entisestään.
Yksilökeskeisyys
Työntekijöiden keskinäinen kilpailu on rapauttanut solidaarisuutta ja heikentänyt yhteisöllisyyden tunnetta työpaikoilla. Yksilökeskeisyys on korostunut. Psykologisesta turvallisuudesta puhutaan, mutta varsin usein se jää vain puheen tasolle. Itseohjautuvuudesta ja oman toiminnan johtamisesta on tullut keskeisiä edellytyksiä työelämässä pärjäämiselle. Ihmisiltä odotetaan aktiivisuutta, itsensä kehittämistä, tuottavuutta ja yrittäjähenkisyyttä.
Ihmisten on tärkeää tuntea itsensä ja rajansa, jotta he pystyvät kohtaamaan työn ja muun elämän haasteet. Jos mieli ei kestä nopeatempoisuutta, jatkuvaa reagointia ja muita vaatimuksia, seurauksena voi olla turhautumista, uupumista ja merkityksettömyyden tuntemuksia. Haasteeksi voi muodostua myös yksilön ja työnantajan erilaiset odotukset ja arvot. Perinteinen lääketiede harvemmin pystyy antamaan ratkaisuja tällaisiin ongelmiin.
Odotusten synnyttämä paine
Työ on väylä itsensä kehittämiseen ja identiteetin toteuttamiseen sekä merkityksellisen elämän rakentamiseen. Länsimaisessa kulttuurissa yksilön arvoa ja onnistumista mitataan pitkälti työn kautta. Motivoitunut, sitoutunut ja kehittymishaluinen työntekijä on arvokas voimavara ja keskeinen organisaation kilpailutekijä.
Psyykkisellä haavoittuvuudella on yhteys siihen, että ihmiset sitoutuvat yhä vahvemmin työhön ja etsivät sen kautta henkilökohtaista merkitystä ja aitoutta. Tämä on lisännyt painetta hallita työhön ja sosiaaliseen elämään liittyviä tekijöitä ja huolehtia omasta hyvinvoinnista.
Ihmisten kasvava tarve ja halu parempaan itsetuntemukseen, menestymiseen ja onnellisuuteen ovat vahvistaneet psykologian asemaa ja luoneet tilaa hyvinvointibisnekselle. Korkeat odotukset elämässä asettavat vaatimuksia, joita arjen todellisuus ei aina mahdollista. Ihanteiden ja todellisuuden välinen ristiriita synnyttää paineita, jotka lisäävät riittämättömyyden tunnetta ja horjuttavat uskoa omiin mahdollisuuksiin. Siitä seurauksena on usein henkistä oireilua.
Medikalisoituminen
Medikalisoituminen eli lääketieteellistyminen tarkoittaa ilmiötä, jossa arkisia elämänalueita, kuten työn ja perheen välisiä ristiriitoja, kuormitustilanteita ja sosiaalisten suhteiden haasteita saatetaan kuvata lääketieteellisillä termeillä ja niitä voidaan käsitellä terveysongelmina tai sairauksina. Jopa kyynisyyttä, väsymystä tai muita inhimillisiä tuntemuksia on alettu tulkita mielenterveyden näkökulmasta.
Lääketeollisuudella on oma roolinsa tässä kehityksessä. Fyysisen terveyden taso on monin tavoin parantunut, mutta yhä useammin ihmisen henkiseen puoleen kuuluvia ominaisuuksia diagnosoidaan riippuvuuksiksi, häiriöiksi tai sairauksiksi. Tämä ruokkii kulttuuria, jossa ihminen ei koe koskaan olevansa riittävän hyvä.
Olen usein pohtinut, kuinka moni työnantaja säästäisi isoja summia työterveyskuluissa, jos työntekijöillä olisi mahdollisuus keskustella silloin tällöin luottamuksella työhön, motivaatioon ja arjen haasteisiin liittyvistä asioista esimerkiksi sisäisen tai ulkoistetun uravalmentajan kanssa. Olen itsekin kipuillut joskus työhön liittyvien ristiriitojen kanssa ja tuolloin ainoa osoite työnantajan tarjoamana oli lääkäri ja työterveyspsykologi.
Yksilön ongelma vai rakenteellinen ongelma
Työntekijöiden työkykyä pyritään tukemaan nykyään aktiivisesti psykologisin ja lääketieteellisin keinoin. Tämä kaventaa näkökulmaa ja voi johtaa siihen, että rakenteelliset ongelmat jäävät piiloon ja organisaatiotason haasteita selitetään yksilön heikkouksilla.
Tietotyössä tulokset syntyvät ihmisen, teknologian ja verkostojen yhteistyönä. Yrittäjämäinen työskentelytapa ja autonomia ovat lisänneet yksilön vastuuta, mikä voi aiheuttaa jatkuvaa tarvetta joustoille, ajanhallinnan ongelmia ja riittämättömyyden tunnetta. Moni työntekijä jää työssään yksin, jos tukiverkosto ei ole riittävä.
Yksilökeskeisyys ja tehokkuuden ihannointi korostuvat monenlaisissa mittareissa ja arviointityökaluissa. Älykkyyttä, persoonallisuutta ja suorituskykyä mitataan jo rekrytointivaiheessa. Suoriutumista seurataan tulosten ja tilastojen perusteella. Näitä tietoja käytetään sitoutumisen, motivaation ja tiimityön arviointiin. Notkahduksia voidaan selittää stressihäiriöillä, masennuksella tai ahdistuksella.
Todellinen kysymys on, halutaanko organisaatiossa ilmenevät ongelmat tai vaikeudet nähdä yksilön puutteina vai uskalletaanko tunnistaa ja korjata niitä ylläpitävät mahdolliset rakenteelliset tai esimerkiksi johtamiseen liittyvät ongelmat.
Yksilön näkökulma kirjan aiheeseen
Ihmisten tietoisuus mielen hyvinvoinnista on normalisoinut avun hakemista, vähentänyt häpeää ja lisännyt avoimuutta. Haavoittuvuuden hyväksyminen on osa tätä muutosta. Psyykkiset haasteet nähdään luonnollisena osana ihmisyyttä, eivätkä ne merkitse enää heikkoutta. Samalla on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan ”todelliset” mielenterveyden ongelmat ja elämän väistämättömät vastoinkäymiset.
Ihmisten odotukset elämältään ovat muuttuneet vaativammiksi. Hallintaa ja tasapainoa pidetään ihanteena, mikä saattaa johtaa hyvinvoinnin suorittamiseen ja jopa medikalisaatioon, jossa tavalliset kriisit ja pettymykset tulkitaan sairauksiksi. Ihminen voi kokea, että vastuu jaksamisesta on yksin hänellä, vaikka taustalla olisi myös rakenteellisia ongelmia työssä tai yhteiskunnassa.
Yksilöille on tarjolla entistä enemmän työkaluja ja tukimuotoja, kuten terapiaa, hyvinvointisovelluksia ja työpaikan palveluita. Nämä voivat vahvistaa omia voimavaroja ja tarjota keinoja kohdata haasteita. Haavoittuvuuden tunnistaminen, itsereflektio ja omien rajojen tunteminen auttavat rakentamaan merkityksellisempää ja parempaa elämää. Vaikka haavoittuvuus on lisääntynyt, se voi samalla avata mahdollisuuksia ihmisenä kasvamiseen.
Työelämän ja organisaatioiden näkökulma kirjan aiheeseen
Mielenterveys on nykyään keskeinen puheenaihe työterveyshuollon ja organisaatioiden arjessa. Erilaiset matalan kynnyksen tukipalvelut ovat lisääntyneet, ja työn rakenteita on muokattu joustavammiksi esimerkiksi etätyön, liukuvien työaikojen ja palautumista tukevien käytäntöjen avulla. Myös johtamista kehitetään. Esihenkilöiltä odotetaan tunneälyä, työntekijöiden kokemusten huomioimista ja psykologisen turvallisuuden luomista. Tavoitteiden rinnalle on noussut hyvinvoinnin tukeminen.
Työelämässä näkee samaan aikaan ristiriitoja. Yritykset voivat markkinoida itseään hyvinvointiteemoilla, mutta arjessa työntekijät ylikuormittuvat paineiden alla. Myös esihenkilöiden rooliin liittyy paineita. Heille sysätään vastuu työntekijöiden psyykkisestä jaksamisesta, vaikka kaikilla ei ole siihen osaamista tai resursseja. Näissä tilanteissa hyvinvointipuhe toteutuu ainoastaan brändinrakennustasolla.
Kehityssuunta avaa myös mahdollisuuksia. Kun työntekijät voivat vaikuttaa työtahtiinsa ja työaikoihinsa, niin yksilö kuin organisaatiokin hyötyvät. Psykologinen turvallisuus luo edellytyksiä oppimiselle ja luovuudelle ja sitä kautta tuottavuudelle. Hyvinvoinnin tukeminen ei ole vain menoerä, vaan strateginen investointi, mikä lisää sitoutumista, vähentää vaihtuvuutta ja vahvistaa työnantajakuvaa.
Yhteiskunnan näkökulma kirjan aiheeseen
Mielenterveys on nykyään myös poliittinen teema. Aiemmin yksityisenä pidetty asia on muuttunut yhteiskunnalliseksi kysymykseksi, mikä on johtanut uusiin palveluihin ja muuttanut suhtautumista esimerkiksi sairauspoissaoloihin ja työkykyyn. Koulutusjärjestelmässäkin mielenterveyttä on alettu käsitellä laajemmin. Kouluissa opetetaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja elämänhallinnan valmiuksia.
Tähän kehityssuuntaan liittyy myös haasteita. Palvelujärjestelmä on kuormittunut, mikä näkyy jonoina ja eriarvoisuutena. Mielenterveyspalveluiden piiriin pääsevät usein ne, joilla on vakaa työpaikka ja hyvä työnantaja, kun taas epävarmoissa työsuhteissa olevat tai työttömät jäävät heikompaan asemaan.
Kehityssuuntaan liittyy kuitenkin myös hyötyjä. Hyväksyntä ja avoimuus vähentävät häpeää ja rohkaisevat hakemaan apua, mikä voi ehkäistä ongelmien kasautumista. Lisäksi uudet sosiaaliset innovaatiot, kuten hyvinvointisovellukset ja yhteisölliset hankkeet, tuovat apua ihmisten arkeen, kunhan ihmiset löytävät niiden pariin.
Ammattilaisten näkökulma kirjan aiheeseen
Mielenterveys näkyy alan ammattilaisten arjessa. Palveluiden kysyntä on kasvanut tasaisesti, eikä resurssit ole aina riittäneet vastaamaan koko yhteiskunnan tarpeeseen. Eriarvoisuudesta on alettu myös puhumaan entistä enemmän. Heikentynyt toimeentulo on esimerkiksi vaikeuttanut palveluihin pääsemistä tai avun vastaanottamista.
Painopiste on usein kriisien hoitamisessa, kun ennaltaehkäisy jää vähemmälle huomiolle. Tämä voi kuormittaa ammattilaisia ja vaikeuttaa pitkäjänteisyyttä hyvinvoinnin tukemisessa. Lisäksi teknologisiin ratkaisuihin nojaaminen heikentää vuorovaikutusta, jos kasvokkaisia kohtaamisia korvataan liikaa digipalveluilla.
Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö on noussut keskeiseksi toimintatavaksi. Psykologit, työterveyslääkärit, HR-ammattilaiset, sosiaalityöntekijät ja johtajat ratkovat haasteita yhdessä, jotta kukaan ei jäisi yksin ongelmien kanssa. Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki vähentävät kuormaa niin yksilöiltä kuin palvelujärjestelmältäkin.
Mielenterveyspalvelujen kysynnän lisääntyessä myös palveluntarjoajia on tullut lisää. Tämä on aiheuttanut alan sisäistä vertailua ja kilpailua, mutta myös tervettä keskustelua siitä, kuka on pätevä hoitamaan eritasoisia mielenterveyden haasteita. Esimerkiksi lyhytterapeuttien koulutuksen ja ammattitaustan kirjavuus on herättänyt varsinkin psykoterapeuttien keskuudessa huolta oman ammatin asemasta.
Nykypäivän ihanteet ja sosiaalinen media
Nykypäivän ihanteet ja sosiaalinen media kietoutuvat tiiviisti kirjan aihealueeseen. Yksilökeskeisyys ja itsensä kehittäminen korostavat, että mieli ja hyvinvointi ovat yksilön vastuulla, mikä voi lisätä henkisiä suorituspaineita. Avoimuus ja ongelmista puhuminen vähentävät häpeää ja lisäävät hyväksyntää, mutta samalla ne luovat uudenlaista painetta todistaa omaa hyvinvointia. Sosiaalinen media vahvistaa vertailun kulttuuria ja voi näin lisätä haavoittuvuutta, vaikka samalla se tarjoaa vertaistukea ja yhteisöllisyyttä.
Työelämässä ihanteet näkyvät tunteiden ja kokemusten korostumisena. Työ muokkaa omaa identiteettiä ja tuo elämään merkityksellisyyttä. Henkilöbrändin halutaan näyttävän menestyvältä, vaikka todellisuus olisi toinen. Tällainen ristiriita voi lisätä tarvetta esittää hyvinvoivaa myös silloin, kun sitä ei tosiasiassa ole. Pohdin vain, kuinka kestävää on sellainen työelämä, jossa tärkeämpää on näyttää voivan hyvin kuin todella voida hyvin.
Entä pienyrittäjien psyykkinen haavoittuvuus?
Ari Väänäsen teoksessa keskitytään pääsääntöisesti palkkatyöntekijöihin ja suurempiin työnantajiin. Henkilökohtaisesti itseäni kiinnostava kohderyhmä on yrittäjät ja erityisesti mikroyrittäjät, eli alle kymmenen henkilöä työllistävät yritykset, joita on Suomessa peräti 95,7 % kaikista yrityksistä.
Pienyrittäjät muodostavat suuren ja merkittävän joukon suomalaisessa työelämässä, mutta heidän haavoittuvuuttaan ei kirjassa käsitellä. Yrittäjyydessä mielenterveyshaasteet ovat kuitenkin yhtä todellisia kuin palkansaajillakin. Yrittäjillä ei useinkaan ole samanlaista työyhteisön tukea, eikä yhtä laajaa työterveyshuollon palveluvalikoimaa. Tämä voi lisätä yksinäisyyden kokemusta ja kasvattaa riskiä kuormittua liikaa, kun vastuu työstä, toimeentulosta ja hyvinvoinnista on pitkälti yksin kannettavana.
Loppusanat
Mielen haavoittuvuus ei ole pelkästään riski, vaan olennainen osa ihmisyyttä. Kun haavoittuvuus tunnistetaan ja hyväksytään, se on mahdollisuus oppia ja kasvaa ihmisenä. Kirja muistuttaa siitä, etteivät mielenterveyden kysymykset koske vain ihmistä yksilönä, vaan ne kietoutuvat työelämän rakenteisiin, organisaatioiden toimintatapoihin ja koko yhteiskunnan arvoihin. Työelämän haasteena onkin löytää tasapaino yksilön vastuun ja rakenteellisen tuen välillä, koska vasta silloin hyvinvoinnista voi tulla aidosti kestävää. Mielenterveyden tukipalvelujen tulisi olla perusoikeus, johon kaikilla on pääsy varallisuudesta, työtilanteesta tai asuinpaikasta huolimatta.
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.