Kun valmistuin ammattikorkeakoulusta yli 20 vuotta sitten, urasuunnittelusta tai uravalmennuksesta puhuttiin huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Opinto-ohjaajalta olisi varmasti saanut neuvoja työnhakuun ja työelämään, mutta en muista koskaan ajatelleeni, että uraakin voisi suunnitella. Työpaikkaa haettiin, jos sellainen tarvittiin, ja siitä se työura sitten vähitellen rakentui.
Näin jälkikäteen ajateltuna moni asia olisi voinut olla helpompaa, jos olisin pysähtynyt pohtimaan omaa suuntaani jo silloin. Työurastani on tullut todella monipuolinen ja kiinnostava, enkä vaihtaisi sitä pois. Silti olen uravalmentajana huomannut, että juuri ne asiat, joita nykyään käyn asiakkaideni kanssa läpi, olisivat auttaneet itseänikin nuorempana.
Olisin oppinut tuntemaan itseni paremmin
Nuorempana ajattelin tuntevani omat vahvuuteni ja kiinnostuksen kohteeni melko hyvin. Todellisuudessa kyse oli pitkälti omista oletuksistani. En ollut koskaan pysähtynyt pohtimaan, millaiset työtehtävät oikeasti motivoivat minua, missä olin parhaimmillani tai millaisessa työympäristössä viihdyn.
Nykyään tiedän, että hyvä itsetuntemus ei synny itsestään. Se rakentuu vähitellen kokemusten, palautteen ja tietoisen pohdinnan kautta. Mitä paremmin tunnet oman osaamisesi, arvosi ja motivaatiotekijäsi, sitä helpompi sinun on tehdä myös työuraasi koskevia valintoja.
Olisin käyttänyt vähemmän aikaa työpaikkailmoituksiin
Käytin valtavasti aikaa työpaikkailmoitusten selaamiseen ja hakemusten lähettämiseen. Hain monenlaisia tehtäviä, koska ajattelin, että aktiivinen työnhaku tarkoittaa mahdollisimman monen hakemuksen lähettämistä.
Jälkikäteen ajateltuna olisin käyttänyt enemmän aikaa piilotyöpaikkojen etsimiseen ja yhteydenottoihin työnantajiin. Kaikki kiinnostavat mahdollisuudet eivät koskaan päädy työpaikkailmoituksiksi, ja moni työpaikka löytyy edelleen verkostojen tai suoran yhteydenoton kautta.
Olisin rajannut työnhakuani rohkeammin
Koska en ollut pysähtynyt pohtimaan, millaisia tehtäviä oikeastaan tavoittelin, hain melko laajasti erilaisia työpaikkoja. Se oli tavallaan vahvuus – en ollut työn suhteen nirso – mutta samalla oma suunta jäi epäselväksi.
Nykyään ajattelen, että työnhaussa ei tarvitse sulkea ovia liian aikaisin, mutta jonkinlainen suunta kannattaa silti olla. Kun tiedät, mitä tavoittelet, sinun on helpompi kertoa myös työnantajalle, miksi juuri kyseinen tehtävä kiinnostaa sinua.
Olisin ollut aktiivisempi työnantajien suuntaan
Muistan ajatelleeni, etten halunnut häiritä työnantajia turhilla yhteydenotoilla. Lähetin hakemuksen ja jäin odottamaan.
Nykyään ajattelen asiasta aivan toisin. Hyvin valmisteltu yhteydenotto voi parhaimmillaan auttaa sekä työnhakijaa että työnantajaa. Samalla saat arvokasta lisätietoa tehtävästä ja voit arvioida paremmin, onko työ todella sellainen, jota haluat hakea.
Moni työnhakija yllättyy edelleen siitä, kuinka myönteisesti työnantajat suhtautuvat asiallisiin yhteydenottoihin.
Olisin valmistautunut työhaastatteluihin eri tavalla
Valmistauduin kyllä työhaastatteluihin, mutta keskityin pitkälti siihen, mitä voisin vastata erilaisiin kysymyksiin. Vähemmälle huomiolle jäi se, että olisin pysähtynyt miettimään omaa motivaatiotani, vahvuuksiani ja sitä, millaisen vaikutelman halusin itsestäni antaa.
Työhaastattelu ei ole pelkästään tietojen testaamista. Se on keskustelu, jossa myös itsetuntemus näkyy. Kun tunnet oman osaamisesi ja osaat kertoa siitä konkreettisesti, vastaukset kuulostavat luonnollisemmilta ja vakuuttavammilta.
Olisin pyytänyt enemmän apua
Ehkä suurin oivallukseni liittyy siihen, että yritin pärjätä yksin. Ajattelin, että työnhaku kuuluu hoitaa omin voimin eikä muita kannata vaivata.
Nykyään tiedän, että neuvojen kysyminen ei ole heikkous vaan vahvuus. Työelämä rakentuu pitkälti yhteistyölle, ja sama pätee myös työnhakuun. Keskustelut ystävien, kollegoiden, opettajien tai uraohjaajan kanssa voivat avata aivan uusia näkökulmia. Myös vertaistuen merkityksen ymmärsin vasta paljon myöhemmin.
Jokaisesta mutkasta jäi kuitenkin jotain käteen
Vaikka tekisin monta asiaa nykyään toisin, en silti ajattele työurani menneen väärin. Päinvastoin. Jokainen onnistuminen, epävarmuus, huti osunut hakemus ja mutkan kautta löytynyt työpaikka on opettanut jotakin, mistä on ollut myöhemmin hyötyä.
Ehkä juuri siksi uravalmennus tuntuu nykyään niin merkitykselliseltä työltä. Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka paljon aikaa, turhautumista ja epävarmuutta voisi säästyä, jos omaa suuntaa pysähtyisi pohtimaan hieman aiemmin.
Samalla tiedän myös sen, ettei koskaan ole liian myöhäistä. Urasuunnittelu ei kuulu vain opiskelijoille tai työnhakijoille. Jokainen työuran vaihe tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään, kulkeeko edelleen siihen suuntaan, johon itse haluaa.
Jos saisit palata oman työurasi alkuun, mitä neuvoja antaisit nuoremmalle itsellesi?
Lue myös:
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.
Yksi kommentti artikkeliin ”Miten olisin aikoinaan hyötynyt urasuunnittelusta?”