Tämä tarina kertoo siitä, miten pitkään Nokialla työskennellyt projektipäällikkö siirtyi fyysiseen ammattiin sairaalaan.
Tietokoneasiat olivat vahvasti pinnalla, kun Olga Möller pohti opintomahdollisuuksiaan lukion jälkeen. Hän selaili valintaopasta ja löysi tietojenkäsittelyn koulutusohjelman Lahden ammattikorkeakoulusta.
”Opinpahan ainakin käyttämään tietokoneita, ja voihan sen lopettaa, jos en siitä tykkääkään.”
Olga pääsi kouluun. Tietokoneiden asennustehtävät, sovelluskehitys ja ohjelmointikielet tulivat hänelle tutuksi. Valmistumisen jälkeen hän päätyi hakemaan töitä Helsingistä, koska Lahdessa oli tuolloin huonompi työllisyystilanne.
”Bongasin Helsingistä rekrytointiyrityksen, jonka kautta päädyin Fujitsulle töihin ja toimin Osuuspankkikeskuksen HelpDeskissä. Viihdyin siellä kolmisen vuotta.”
Agilea ja Scrummia Nokialla
Vuonna 2006 Olga siirtyi töihin Nokialle. Hän aloitti Sisäisten Palveluiden yksikössä käyttäjätuessa. Työnkuva oli aluksi kysynnän ja tarjonnan suunnittelua toteuttavan ohjelman käyttäjätukea. Ajan myötä tehtävät vaihtuivat julkaisujen suunnitteluun sekä scrum masterina ja projektipäällikkönä toimimiseen.
”Se on kovaa tiedettä, kun ennakoidaan kysynnän ja tarjonnan tasapainoa: paljonko tehtaissa on kapasiteettia vapaana, kuinka suuria toimituksia halutaan, milloin ja mihin päin maailmaa. Kehitimme raportointijärjestelmää osana jättimäistä projektien kokonaisuutta. Siinä vaadittiin tiimityötä ja teknistä ymmärrystä.”
Olga teki myös päivystysviikkoja, jolloin piti olla valmiudessa kellon ympäri.
”Usein heräsin soittoon keskellä yötä ja siirryin koneelle. Siinä sitten selvittelin virheilmoituksia ja hankalissa tilanteissa soitin kaverin Kanadasta auttamaan. Se vaati aikamoista stressin sietokykyä.”
Työ pysyi samana, työnantaja vaihtui
Olga piti työyhteisöstään, sai lisää vastuuta ja koki työssään onnistumisia, kun toimintamallit saatiin pyörimään. Työntekoa alkoi kuitenkin rasittaa jatkuvat yt-neuvottelut ja niiden tuoma epävarmuus sekä projektityön jatkuva paineen tunne. Kaiken huipuksi Olgan yksikkö ulkoistettiin ja heistä tuli TCS:n (Tata Consulting Services) työntekijöitä.
”Teimme samaa työtä samassa paikassa. Esihenkilöt kuitenkin vaihtuivat ja työkulttuuri muuttui. Päätin lopulta vuosien miettimisen jälkeen jäädä opintovapaalle.”
Kymmenisen vuotta IT-alan hommissa oli antanut taloudellista varmuutta, mistä oli aikuiskoulutustuen lisäksi hyötyä alanvaihtoa suunnitellessa. Hän kaipasi työhönsä erilaista merkityksellisyyttä ja käsillä tekemistä. Olga oli myös leikitellyt ajatuksella, että jos sähköt häviäisivät maailmasta, haluaisi hän silti pystyä tekemään töitä.
Lue myös: Alanvaihtaja – älä vähättele aiempaa osaamistasi
Kohti liikunnallisempaa ammattia
Olga on aina ollut liikunnallinen ja tykännyt antaa jumppavinkkejä työkavereilleen. Hänen esikuvanaan oli eräs luotto-ohjaaja. Olga on käynyt muun muassa joogassa, erilaisilla liikunta- ja tanssitunneilla, kunto- ja thainyrkkeilyssä ja suorittanut liikunnanohjauksen lyhyet perusopinnot ja personal trainer-kurssin.
”Jossain vaiheessa tajusin, että voisin opiskella fysioterapeutiksi. Pääsin ensimmäisellä yrityksellä opiskelemaan Metropoliaan, mikä oli hieno juttu!”
Opiskelujen aikana Olga työskenteli Koskelassa psykogeriatrisella ja oli harjoittelussa Peijaksessa tekonivelkirurgian osastolla. Hän tykästyi jo silloin sairaalatyöhön. Hän oli myös työharjoittelussa yksityisessä hoitolaitoksessa, jossa oli neurologisia kuntoutujia. Vapaa-ajalla hän ohjasi opiskelijayhdistyksen kuntonyrkkeilytunteja.
Palkkatöihin uudessa ammatissa
Olga valmistui fysioterapeutiksi ja jatkoi yksityisessä hoitolaitoksessa työtään. Muutaman vuoden jälkeen hän jäi äitiysvapaalle ensimmäisen lapsensa myötä.
”Työt jatkuivat jälleen äitiysvapaan jälkeen, kunnes työnantaja irtisanoi meidät kaikki tuotannollis-taloudellisista syistä. Meille annettiin mahdollisuus jatkaa työtä oman toiminimen kautta, mihin tartuinkin, mutta pian tämän jälkeen jäin taas äitiyslomalle.”
Olga sai myöhemmin opiskelukaverinsa kautta vinkin äitiysvapaan sijaisuudesta Meilahden sairaalassa. Hän sai kutsun työhaastatteluun Teamsin välityksellä. Silloin elettiin pahinta korona-aikaa.
”Hoidin haastattelun siten, että työnsin toista lastani vaunuissa ulkona ja iPadista oli videoyhteys vaunujen päällä. Haastattelun loppupuolella olin jo sisätiloissa ja riisuin vauvaa. Haastattelija oli vaikuttunut kyvyistäni hoitaa monta asiaa yhtä aikaa. Sain paikan.”
Olga pääsi kardiologian tiimiin töihin vuoden ajaksi. Sen jälkeen hän pääsi työkiertoon vatsa- ja verisuonikirurgian puolelle. Tällä hetkellä hän työskentelee sydänkirurgisella teho-osastolla ja hänellä on vakituinen paikka.
Oppeja työelämästä
”Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt, että olin Nokia-aikana lähellä työuupumusta. Ei työnantaja siihen painostanut. Työkulttuuri vaan oli sellainen, että tein pitkää päivää koska muutkin. Sain siihen onneksi tukea työterveydestä enkä päätynyt sairauslomalle.”
Olga pitää tärkeänä, että oman jaksamisen rajat tunnistaa. Tällä hetkellä kahden pienen lapsen äitinä hän tekee 80 %:sta työaikaa ja kokee sen toimivaksi.
”Tällä hetkellä menen lasten ehdoilla. Ehdin kyllä tekemään omia juttujakin sitten myöhemmin. Olen joskus haaveillut lääkärin ammatista. Ehkä sitten joskus, kun lapset ovat isompia? Ainakin olen päässyt jo hyvin lähelle sitä ammattia työpaikkani näkökulmasta.”
Olga naurahtaa ja päättää haastattelun.
Olgan LinkedIn-profiili
Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho/Urasirkus 06/2024
Kuva: Sini Majuri
Lue myös Kati Boijer-Spoof Heikinheimon uratarina.
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.