Tämä tarina kertoo siitä, miten kauppakorkean taloustieteen opiskelija päätyi Mongolian kunniakonsulaatin kautta paperitukkurin toimitusjohtajaksi ja sivutoimiseksi viiniasiantuntijaksi.
Kiia Jokinen meni aikoinaan IB-lukioon, jotta saisi opiskella englanniksi ja pystyisi välttämään pakkoruotsin. Opintojensa aikana hän työskenteli kesän Saksassa. Lukion jälkeen Kiia piti välivuoden ja aloitti tiedottajan opinnot Markkinointi-instituutissa. Sen jälkeen hän jatkoi Turun kauppakorkeakouluun. Pääaineena oli kansainvälinen liiketoiminta.
”Opiskeluaikana mulle tarjottiin työpaikkaa – kuinka ollakaan – Ruotsista ja Norjasta. Olin yrittänyt vältellä ruotsin kieltä koko elämäni ajan ja nyt tulin työskentelemään silläkin kielellä.”
Kansainvälisiin töihin
Kiia nautti työstä eri kansallisuuksien kanssa. Onnellisen sattuman kautta hän tuli valituksi Mongolian kunniakonsulaatin kesätyöntekijäksi.
”Tein viisumeita, vastailin kysymyksiin ja toimin yhteistyössä Tukholman suurlähetystön kanssa. Sain lisävastuuta ja pääsin tuuraamaan samoissa tiloissa toimivan yrityksen ostajaa ja taloushallintoa.”
Kiia valmistui kauppakorkeakoulusta vuonna 2015. Hänet palkattiin suoraan koulunpenkiltä Kristeciin, joka vie paperia ja kartonkia yli 20 maahan. Kiia sai vuosien myötä lisää vastuuta. Yksi työuran kohokohdista oli iso kauppa, jonka hän teki oltuaan vain pari vuotta yrityksessä.
”Aina en tiedä tarkalleen, mitä tehdä, mutta panostan työhöni täysillä ja tapaan rohkeasti uusia ihmisiä. Asiat kyllä hoituvat. Onnistuneen kaupan jälkeen saimme uusia asiakkaita ja pääsimme valloittamaan uusia markkina-alueita. Se oli käännekohta urallani.”
Vuonna 2022 Kiia nimitettiin yrityksen toimitusjohtajaksi.
”Mulla oli ollut haaveena, että olen toimitusjohtaja 35-vuotiaana. Se tapahtui pikakelauksella, pari vuotta aiemmin.”
Korona katkaisee reissuputken
”Saan matkustaa työssäni ihan hurjasti ja käyttää kielitaitoani. Venäjä on ihan välttämätön lisä monissa kohdemaissani. Uzbekistan, Kirgisia, Mongolia, Armenia, Moldova. Pahimmillaan matkapäiviä oli 190 vuodessa. En ehtinyt kuin vaihtaa laukun välissä ja ehkä jopa pestä pyykit.”
Korona katkaisi Kiian reissuputken, kun maailma meni kiinni. Liiketoiminta jatkui ennallaan, mutta vapaa-aikaa oli paljon, koska matkustamista ei ollut.
”Olin haaveillut viinikouluun menemisestä ja nyt siihen tuli mahdollisuus. Suoritin WSET tason 3 koulutuksen, missä perehdytään syvällisesti viineihin, niiden valmistukseen ja viinialueisiin.”
Kiia jatkaa:
”Voisin tehdä joskus töitä viinin parissa. Se on elämän eliksiiriä. Olen jo päässyt tekemään maistatuksia ja edustanut myös shampanjataloa alan tapahtumassa. Pysyn kuitenkin vielä nykyisessä työssäni, mihin paloa riittää.”
Luitko jo: Uratarina avaa silmät omille saavutuksille
Kulttuurien kohtaamisia
Työskentely Keski-Aasian maissa ei ole aina ollut helppoa.
”Luin yliopistossa Keski-Aasian maiden taloudesta. Vasta paikan päällä asiat oikeasti konkretisoituivat. Kaupankäyntiin vaikuttavat paikallinen kulttuuri, uskonto, köyhyys ja maaperän kuivuus. Kun pankista loppuivat rahat Mongoliassa, sitä kannettiin naapuripankista jätesäkeillä tien toiselta puolelta.”
Perinteisesti miehisellä alalla työskentely on opettanut Kiialle myös kärsivällisyyttä. Hän oli kerran naispuolisen työkaverinsa kanssa Kirgisiassa lounaalla miesasiakkaan kanssa. Lounas ei käynnistynyt ihan suunnitelmien mukaan.
”Asiakas oli tottunut toimimaan miesten kanssa, joten saimme kuulla naisten olevan muun muassa tyhmiä ja äänekkäitä aaseja. Vaikka sisällä kiehui, pysyimme rauhallisina ja asiallisina. Kaupat tuli. Sittemmin kukaan ei ole puuttunut siihen, että olen nainen ja teen tällaista työtä.”
10 asiaa tekeillä ja kaikki hoituu
Kiia kertoo olevansa päämäärätietoinen ja kaikessa täysillä mukana heti alusta lähtien. Kriisitilanteet ovat hänen vahvuutensa.
”Oli kyseessä korona, Venäjän hyökkäyssota tai lakko, niin olen pystynyt kääntämään sen yrityksellemme hyväksi. Ongelmanratkaisu on iso osa työtäni. Vaikka olen äkkipikainen, vauhdit tippuvat tositilanteessa.”
Kiian mukaan yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Vaikka hän itse pitää vaihtelusta, tietty vakaus on tärkeää työntekijöille. Turvallinen ilmapiiri on kaiken lähtökohta ja asioista pitää voida puhua.
”Omassa roolissani olen työntekijöitäni varten. Olen nähnyt joskus tilanteita, joissa työntekijä olisi tarvinnut tukea johdolta, mutta ei ole sitä saanut. En halua, että kukaan jää yksin yrityksessämme. Haluan luoda turvallisuutta ympärilleni.”
Mitä seuraavaksi?
Kysymys tulevaisuuden haaveista saa Kiian mietteliääksi. Hän täytti nyt elokuussa 35 vuotta ja haave toimitusjohtajuudesta on jo täyttynyt.
”Intohimoni on edelleen nykyisessä työssäni. Joskus tulevaisuudessa voisin muuttaa ulkomaille ja ryhtyä viinitilalliseksi. Voisin istua linnan takapihalla, maistella viiniä ja todeta, että aika hyvinhän tämä meni.”
Kiian LinkedIn-profiili
Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho/Urasirkus 08/2024
Kuva: Kiian oma arkisto
Lue myös Olga Möllerin uratarina.
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.