Ilia Kniazev – työura kuin seikkailu, mikä on kuljettanut Siperiasta Suomeen

Tämä tarina kertoo, miten seikkailunhaluinen nuorimies lähti opiskelemaan kemiantekniikkaa, työskenteli kultakaivoksella ja jäänmurtajalla ja muutti Siperiassa tapaamansa naisen perässä Suomeen.

Ilia Kniazev aloitti kemian opinnot 17-vuotiaana Tomskin teknillisessä yliopistossa vuonna 2002.

”En silloin vielä tiennyt, mikä minusta tulee isona. Valitsin harvinaisten alkuaineiden ja niistä valmistettujen materiaalien kemiantekniikan opinnot, koska oppilaitoksen markkinointimateriaaleissa luvattiin, että voisin päästä työharjoitteluun vaikka ulkomaille.”

Opinnot, joista päätyy usein kaivos- tai ydinvoima-alalle töihin, kestivät kuusi vuotta. Ilia viihtyi opintojensa parissa ja kehuu erityisesti mukavaa opiskelijaporukkaa.

”Ensimmäisen erikoistumisvuoden jälkeen lähdin kultakaivokselle kesätöihin. Tein kaksi kuukautta töitä ilman lomia 12 tuntia päivässä erilaisissa rooleissa. Raa’an kullan lapioiminen oli rankkaa, mutta myös opettavaista. Harkitsin hydrometallurgiaa pääaineopinnoiksi.”

Kohtalokas tapaaminen

Myöhemmin samana vuonna Ilia käveli Tomskin kadulla kavereidensa kanssa. Yllättävästä kohtaamisesta tuli käänteentekevä hänen elämässään.

”Tapasin suomalaisen naisen, joka oli vaihto-opiskelijana Siperiassa. Ystävystyimme ja aloimme myöhemmin seurustella.”

Opinnot yliopistossa jatkuivat. Ilia halusi vaihtoon Suomeen, mutta sellaista mahdollisuutta ei ollut. Seuraavana kesänä hän päätyi ydinjätteitä käsittelevään laitokseen töihin. Työ oli hyvin toisenlaista kuin edellisenä kesänä kultakaivoksella. Lapio vaihtui valvontalaitteiden seuraamiseen ja kytkimien painamiseen.

Helmikuussa 2007 Ilia saapui Suomeen tapaamaan tyttöystävänsä vanhempia ja isovanhempia. Sukulaisvierailu oli onnistunut. Matkasta jäi mieleen perheen lisäksi Espoon kylmä talvi. Jostain syystä myös pari vuotta aiemmin valmistunut Kampin keskus teki suuren vaikutuksen.

Ensin töihin jäämerelle ja sitten tutkimusreaktoriin

Opintojen jälkeen tuoreille kemiantekniikan insinööreille tarjottiin radiokemistin työtä ydinkäyttöisellä jäänmurtajalla. Murmansk oli lähempänä Suomea ja tyttöystävää, joten Ilia päätti ottaa työn vastaan.

”Oli maaliskuu, kun lähdin junalla töihin Murmanskiin. Matka oli pitkä. Kotikaupungista ensin Moskovaan 56 tuntia, sieltä Pietariin ja sen jälkeen vielä vuorokausi Murmanskiin. Jäämeren rannalla odotti täysi talvi. Olin pukeutunut kevätvaatteisiin.”

Ennen merelle lähtöä uusille työntekijöille pidettiin muun muassa merenkulkuun ja turvallisuuteen liittyvä koulutus. Varsinainen työ liittyi säteilysuojeluun ja radiokemistin ja kemistin tehtäviin, joissa edettiin asteittain vaativampiin tehtäviin.

”Vuorotyö oli rankkaa ja vuorokauden ajat menivät sekaisin varsinkin kaamoksen ja yöttömän yön aikaan. Luonto ja meri oli mieletön ja ne paksut jäät ja jääkarhut. Jääkarhut eivät pelänneet jäänmurtajia, vaan tulivat lähelle.”

Merellä oli tarkoitus viettää neljä kuukautta, mutta jaksot olivat usein pidempiäkin. Työsuhteen ehtoihin tuli muutoksia yrityksen valtiollistamisen jälkeen, joten Ilia alkoi etsiä uusia töitä Pietarin alueelta.

Pietarin ydinfysiikan instituutin tutkimusreaktorille etsittiin prosessi-insinööriä. Ilia sai paikan. Hän oli mukana kemikaali-, jäte- ja sadevesijärjestelmien käyttöönottoprojekteissa. Hän toimi myös projektipäällikkönä jäähdytystornien korjaustyössä.

Lue myös Uratarina avaa silmät omille saavutuksille.

Muutto Suomeen

”Vuoden 2010 tammikuussa menimme naimisiin Suomessa. Vuoden päästä meillä oli upeat hääjuhlat Pietarissa molempien sukulaisille ja ystäville. Seuraavana vuonna sain oleskeluluvan ja muutin pysyvästi Suomeen. Puolessa vuodessa opin jo keskitasoisen suomen kielen taidon.”

Ilia sai tulkin töitä telakalta. Asioimistulkin koulutuksen ansiosta hän teki teknistä tulkkausta, kääntämistä ja simultaanitulkkausta parin vuoden ajan. Tulkkaustöiden ohella hän haki opiskelemaan tuotantotaloutta MBA-ohjelmaan.

Opiskelusuunnitelmat menivät jäihin, kun Ilia pääsi töihin Fennovoimaan. Seuraavien vuosien aikana hän toimi projektipäällikkönä ja järjestelmäinsinöörinä ydinlaitoksen perussuunnittelun arvioinneissa ja rakennuslupahakemuksen asiakirjavalmistelussa. Hän vastasi erilaisten prosessijärjestelmien ja rakennuksien suunnittelun toimivuudesta, ydinturvallisuudesta ja säteilysuojelusta.

”Fennovoimassa oli paljon urheilukerhoja, joista innostuin. Työkaverin kannustuksesta menin mukaan Länsiväyläjuoksuun. Juoksin todella hyvän ajan, koska halusin päästä nopeasti kotiin. Tulihan siinä juostessa myös laulettua.”

Vuonna 2018 Ilia ilmoittautui maratonille. Hän treenasi juoksemalla työmatkaa, mikä oli reitistä riippuen joko 17 tai 26 kilometriä. Varsinaisen maratonin ensimmäiset 30 kilometriä olivat Ilian mukaan kivaa, mutta sen jälkeen loppumatka oli tuskaa. Maaliin hän kuitenkin pääsi.

Fennovoiman projekti päättyi vuonna 2022 ja Iliankin työsuhde siinä samalla.

”Projektin päätös oli erittäin raskas. Lähdin heinäkuussa ultramaratonille Hetasta Pallastunturille, koska halusin miettiä työuraani ja jatkoa. Juoksumatka oli 66 kilometriä.”

Fennovoiman jälkeen Ilia on opiskellut projektijohtamista, Python-ohjelmointia ja luontoliikunnan ohjausta sekä etsinyt oman alansa töitä. Hän on saanut yhteydenottoja ja työtarjouksia ulkomailta, mutta perhesyistä hän haluaa pysyä Suomessa. Uratarinan julkaisuhetkellä Ilia on vielä työnhaussa.

”Haluan kasvaa ammattilaisena aina siinä roolissa, missä milloinkin olen. Haluan päästä ratkaisemaan ongelmia yhdessä tiimini kanssa ja siten auttamaan työni kautta tulevia sukupolvia.”

Ilian LinkedIn-profiili: www.linkedin.com/in/iliakniazev/
Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho/Urasirkus 12/2023
Kuva: Ilian oma arkisto

Lue myös Minna Pyykölän tarina.

***

Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ilia Kniazev – työura kuin seikkailu, mikä on kuljettanut Siperiasta Suomeen”

Jätä kommentti