Helsingin Sanomissa julkaistiin kesäkuussa artikkeli, jossa käsiteltiin ihmisten kokemuksia jumiutumisesta epämieluisiin työtehtäviin tilanteessa, jossa työmarkkinat ovat vaikeat eikä uuden työn löytymiseen ole varmuutta. Artikkelissa sosionomi ja konsultti kuvasivat kokemuksiaan työstä, joka ei vastaa omaa osaamista, arvoja tai odotuksia, mutta josta ei myöskään uskalla lähteä pois.
Maksumuurin takana olevan jutun luettuani jäin pohtimaan, mistä ilmiössä oikeastaan on kyse. Onko kyse vain työtyytymättömyydestä vai jostakin paljon syvemmästä?
Kun työ muuttuu selviytymiseksi
Työhyvinvoinnista puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti työmäärään, kiireeseen ja kuormitukseen. Harvemmin puhutaan tilanteesta, jossa työ ei kuormita liikaa vaan väärällä tavalla.
Artikkelissa esiintynyt sosionomi kuvasi olevansa “bored out” eli alikuormittunut ja turhautunut, koska hänen koulutuksensa ja osaamisensa jäävät hyödyntämättä. Hän tekee työtä, jota arvostaa, mutta joka ei vastaa sitä ammatillista identiteettiä, jota varten hän on kouluttautunut.
Alikuormittuminen on työelämän vähemmän tunnettu ilmiö. Työpsykologiassa puhutaan boreoutista tilanteena, jossa työntekijä ei pääse käyttämään osaamistaan, kehittämään itseään tai kokemaan työnsä merkitykselliseksi. Vaikutukset voivat olla yllättävän samankaltaisia kuin työuupumuksessa. Motivaatio laskee, tulevaisuudenusko heikkenee ja arjesta katoaa innostus. Työ muuttuu helposti selviytymiseksi seuraavaan viikonloppuun tai lomaan asti.
Tulevaisuuden näköalan katoaminen
Artikkelin pysäyttävin havainto ei liity työtehtäviin vaan tulevaisuuteen. Molempien haastateltavien kertomuksissa toistui ajatus siitä, ettei ulospääsyä näytä olevan. Työpaikasta ei uskalla luopua, mutta nykyinen tilannekaan ei tunnu hyvältä.
Ihminen kestää paljon epävarmuutta, kiirettä ja vastoinkäymisiä silloin, kun hän kokee olevansa matkalla kohti jotakin parempaa. Ratkaisevaa ei ole niinkään nykyhetki vaan kokemus siitä, että voi teoillaan vaikuttaa tulevaisuuteen. Kun usko tulevaisuuteen heikkenee, myös toimijuus heikkenee.
Ihminen ei silloin enää mieti, mitä haluaisi saavuttaa, vaan keskittyy siihen, miten selviytyy seuraavaan päivään. Tämä näkyy laajemminkin yhteiskunnassa. Kun työmarkkinat ovat epävarmat, monet lykkäävät asumiseen, perheeseen, opiskeluun tai talouteen liittyviä suunnitelmiaan. Tulevaisuus ei näyttäydy mahdollisuuksien vaan riskien kautta.
Merkityksellisyyden kriisi työelämässä
Työelämässä ihmisille on pitkään kerrottu, että koulutus, osaaminen ja itsensä kehittäminen johtavat hyviin työmahdollisuuksiin. Mitä tapahtuu, jos tämä lupaus ei toteudukaan?
Sosionomin kertomuksessa kuului syvempi kysymys kuin pelkkä tyytymättömyys työtehtäviin:
Miksi kouluttauduin tähän ammattiin, jos en pääse käyttämään osaamistani siihen tarkoitukseen, johon minut koulutettiin?
Tämä ei ole vain urakysymys. Se on identiteettikysymys. Monelle työ on tapa toteuttaa omia arvoja, auttaa muita ihmisiä, oppia uutta ja kokea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle. Kun yhteys työn ja omien arvojen välillä katkeaa, myös merkityksellisyyden kokemus alkaa heikentyä. Työstä tulee toimeentulon väline, mutta se ei enää tue tunnetta siitä, kuka ihminen haluaa olla.
Osaamisen hukkaaminen on yhteiskunnallinen ongelma
Työelämästä keskustellaan monesti työpaikkojen määrän näkökulmasta. Tärkeää olisi keskustella myös siitä, kuinka hyvin ihmisten osaamista oikeasti hyödynnetään. Yhteiskunnassamme on aivan liikaa päteviä ihmisiä, joiden koulutus, kokemus ja potentiaali jäävät hyödyntämättä.
Puhumme osaajapulasta, jatkuvasta oppimisesta ja tuottavuuden kasvattamisesta. Samaan aikaan meillä on ihmisiä, jotka eivät pääse käyttämään kaikkea potentiaaliaan tai tekemään sitä työtä, johon on koulutettu. Kyse ei ole vain yksilöstä, vaan inhimillisen pääoman hukkaamisesta.
Organisaatioiden ja yhteiskunnan näkökulmasta tämä on merkittävä kysymys. Millaisia mahdollisuuksia menetämme, kun osaaminen jää piiloon tai käyttämättä?
Tulevaisuuden näköalan katoaminen
Artikkelin konsultin kertomuksessa nousi esiin toinen työelämän ydinkysymys: psykologinen turvallisuus. Työpaikalla voidaan tarjota hyvinvointietuja, työterveyspalveluja ja erilaisia tukimuotoja, mutta ne eivät korvaa kokemusta oikeudenmukaisuudesta ja luottamuksesta.
Jos työntekijä ei uskalla tuoda esiin huoliaan, pyytää apua tai kertoa kuormituksestaan ilman pelkoa seurauksista, hyvinvoinnin perusta alkaa murentua.
Psykologinen turvallisuus ei tarkoita sitä, että työ olisi aina mukavaa. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat olla työyhteisössä aidosti omia itsejään, esittää kysymyksiä, tehdä virheitä ja nostaa esiin ongelmia ilman pelkoa leimautumisesta. Luottamus syntyy ennen kaikkea siitä, että organisaation sanat ja teot vastaavat toisiaan.
Toivo on työhyvinvoinnin aliarvostettu voimavara
Työelämässä puhutaan motivaatiosta, sitoutumisesta ja jaksamisesta, mutta vähemmän toivosta. Juuri toivo on yksi tärkeimmistä hyvinvointia ylläpitävistä tekijöistä. Toivo ei tarkoita positiivista ajattelua tai optimismia. Se tarkoittaa kokemusta siitä, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Kun työntekijä näkee mahdollisuuksia oppia, kehittyä, vaikuttaa ja löytää uusia suuntia, hän kykenee kestämään myös vaikeita vaiheita. Kun nämä mahdollisuudet katoavat näkyvistä, hyvinvointi alkaa heikentyä.
Työpaikoilla pitäisi kysyä säännöllisesti:
- Pääsetkö käyttämään vahvuuksiasi?
- Näetkö itsellesi tulevaisuuden tässä organisaatiossa?
- Koetko voivasi vaikuttaa omaan työuraasi?
Nämä eivät ole pelkkiä henkilöstökyselyn kysymyksiä. Ne liittyvät suoraan siihen, kuinka kilpailukykyisenä ja elinvoivana organisaatio säilyy.
Lopuksi
Artikkelin otsikko puhui tilanteesta, jossa ulospääsyä ei tunnu olevan. Ihminen voi selviytyä yllättävän vaikeissakin olosuhteissa, jos hän kokee voivansa vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.
Työhyvinvoinnissa ei ole kyse vain siitä, miten ihmiset jaksavat nykyisessä työssään, vaan myös siitä, miten vahvistamme kokemusta oman osaamisen ja vahvuuksien tärkeydestä ja siitä, että elämällä on suunta. Hyvinvointia luo tunne siitä, että olemme matkalla kohti jotakin itsellemme arvokasta.
Minkälaisena sinä koet työelämäsi tulevaisuuden?
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.