Useat blogini lukijat ovat toivoneet näkökulmaa kokeneemman ammattilaisen työnhakuun. Sain haastateltavaksi 63-vuotiaan ”Minnan”, joka onnistui saamaan työpaikan alkuvuodesta. Oikeaa henkilöllisyyttä en tässä paljasta hänen omasta toiveestaan.
”Minnalla” on pitkä ja värikäs työura. Hyvässä työmarkkinatilanteessa hän ei ole epäröinyt vaihtaa työpaikkaa, jos on kaivannut uusia haasteita tai oppimismahdollisuuksia. Palkka on saattanut vaihdon myötä laskea, mutta hänelle työn sisältö ja työssä viihtyminen ovat aina olleet tärkeämpiä kuin palkkataso.
Hän kuvailee itseään monipuolisena henkilöstöhallinnon ammattilaisena, jolla on kokemusta niin kansainvälisistä korporaatioista kuin myös startup-yrityksistä. Lisäksi hänellä on kokemusta rikos- ja riita-asioiden sovittelusta.
Kerro työttömyysjaksoista työurasi aikana.
Olen ollut kaksi kertaa työttömänä työurani aikana. Kun minut irtisanottiin ensimmäisen kerran 1990-luvulla, se oli katastrofi. Olimme juuri varanneet tontin ja valinneet talopaketin. Menetimme silloisen asunnon ja jäi velkaakin. Tuolloin työttömiä kohdeltiin inhimillisemmin, joten pystyin tekemään lyhyitä työrupeamia esimerkiksi siivoojan ja tukkukaupan kassalla samalla, kun etsin oman alan töitä. Työttömyyttä jatkui 2,5 vuoden ajan ennen kuin pääsin töihin.
En ole pelännyt muutosta tai työpaikan vaihtamista, ja se on auttanut nytkin, kun jäin työttömäksi yli 60-vuotiaana. Viimeisin työttömyysjaksoni syntyi yhteisen sopimisen kautta viime kesänä, jolloin sain neuvoteltua irtisanomispaketin.
Olin virallisesti työtön vain kuukauden ajan, koska työllistyin maaliskuussa. Pääsin reilun puolen vuoden aikana kolmeen eri haastatteluun, mutta niitä paikkoja en saanut.
Mikä oli vaikeinta työttömyyden aikana?
Olin lukenut liikaa LinkedInin työttömyyteen liittyviä kirjoituksia, joten en oikeastaan enää uskonut, että työllistyisin. Koska tämä oli lähtötilanne, se oli vain positiivista, kun asiat alkoivat edetä.
Hankalaa oli myös se, että työnhaussa riittää neuvojia, ja mielipiteitä on laidasta laitaan. Sen osalta oli pakko nostaa kädet pystyyn. Päätin hakea töitä omalla persoonallani ja luottaa siihen, että mulla on hyvä CV.
Koska työllistyminen on vaikeaa kaiken ikäisille, pohdin myös sitä, että onko reilumpaa, että saan vielä töitä vai voisiko se olla tärkeämpää jollekin kolmekymppiselle, jolla on asuntolainaa ja lapset huollettavina tai esimerkiksi uransa alkutaipaleella olevalle.
Mikä auttoi sinua jaksamaan työnhaussa?
Se ajatus, ettei ollut paniikkia, vaikka myös mieheni joutui samaan aikaan työttömäksi. Tiesin, että selviämme eläkkeeseen saakka, jos elämme tiukalla budjetilla. Ihmisten elämäntilanteet ovat kuitenkin niin erilaisia. Työttömänä suurin huoli liittyy usein talouteen.
Omalla kohdallani arkirytmi oli saatava nopeasti tasaiseksi, koska muuten olisin saattanut nukkunut pitkälle päivään. Tajusin myös, kuinka merkityksellistä työ minulle on. Halusin tehdä töitä, en osannut vain olla. Onneksi koskaan ei tullut tunnetta, että olisin arvoton työttömänä. Joissakin tilanteissa huomasin ihmisten hämmästelevän: ”Ai olet työtön?” En kuitenkaan halunnut lähteä mukaan siihen, että olisin jotenkin vähemmän arvokas.
Mitkä keinot auttoivat työpaikan löytymisessä?
Verkostoituminen on itselleni vaikeaa, mutta sain tämänkin työn nimenomaan verkostojen kautta. Entinen kollegani bongasi työpaikan ja sanoi, että tämä on sulle sopiva ja hän tunsi myös rekrytointikonsultin. En tiedä, olisinko tullut valituksi ensimmäiselle kierrokselle ilman kollegani suositusta. Onneksi yrityksessä kiinnostuttiin osaamisestani.
Omalla kohdallani auttoi se, että on kilometrejä takana ja on oma itsensä. Olen päässyt eteenpäin pettymyksistä, kun olen pitänyt mielessä ajatusta, että ”ne eivät vain tajunneet, mitä menettivät”. Olen uskonut, että tämä oli sitten tarkoitettu näin, että ehkä se ei lopulta olisi ollut hyvä paikka minulle.
Mitä työnantajat arvostivat kokemuksessasi?
Varmasti laaja-alaista osaamista. En tosin ollut avannut sitä riittävästi CV:ssäni, koska olin ängennyt kaiken yhdelle sivulle. Tästä syystä sitä piti avata aika paljon haastatteluvaiheessa.
Koen, että useissa aiemmissa työpaikoissani on tarkasteltu enemmän tehtävään ja yritykseen sopivaa persoonaa kuin varsinaista osaamista. Tyyppinä olen rauhallinen, ratkaisukeskeinen ja jalat maassa. Se liittyy myös vapaaehtoistyöhöni sovittelijana. Uusimmassa työpaikassa arvostettiin pitkää kokemustani. Olen kokenut kaikenlaista, joten en hätkähdä enää pienistä.
Mitä ajattelet ikärasismista työnhaussa?
Ymmärrän sen, mutta se ei ole oikein. Onhan se inhimillistä, että nuori rekrytoija voi ajatella, että olen hänen äitinsä ikäinen – ”mikä mummo toi on” ja sama toiseen suuntaan. Aikoinaan 5-kymppisille ostettiin keinutuoli lahjaksi. Ihmiset ovat kuitenkin niin erilaisia sekä persoonaltaan että terveydentilaltaan. On niitä, jotka haluavat ottaa rauhallisemmin, kun eläke lähestyy, ja sitten on niitä, jotka ovat vielä täysillä kiinni työssä. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla uratykkejä 6-kymppisinä.
Ikää ei voi kuitenkaan pelkästään syyttää, jos ei saa työpaikkaa. Syy voi olla täysin muualla, ja on niin paljon tuuriakin mukana, että tulee huomatuksi lukuisten hakemusten joukosta. Liian nirsokaan ei kannata olla. Joissakin tilanteissa on hyvä pohtia, voisiko joustaa esimerkiksi palkan tai roolin vaativuuden suhteen.
Mitä haluaisit sanoa työnhakijoille?
Se on niin helppo sanoa, että usko itseesi ja älä menetä toivoasi. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia, eikä niitä voi verrata keskenään. Kaikilla ei vain ole samoja mahdollisuuksia.
Pidä kuitenkin itsesi elämän syrjässä kiinni. Koita miettiä täysin uutta: alaa, roolia, määräaikaisuuksia. Pyri pitämään itsesi aktiivisena, sosiaalisena ja tapaa ihmisiä. Hengähdä jossain vaiheessa ja pidä lomaa työnhausta. Omalla kohdallani LinkedIn-kirjoitusten lukeminen sai minut kyyniseksi. Tuntui, että siellä kirjoitettiin vain ääripäistä.
Toivotan paljon tsemppiä kaikille työnhaussa oleville!
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.