Tämä tarina kertoo siitä, miten ranskan kääntäjäksi valmistunut Vilhelmiina Saarinen on päätynyt erinäisten käänteiden kautta IT-alalle projektipäälliköksi.
Kun Vilhelmiina Saarinen valmistui lukion jälkeen Helsingin kauppaoppilaitoksen sihteerilinjalta, isä kannusti häntä hakemaan töihin ulkoministeriöön.
”Pääsin sinne varsin nuorena sihteeriksi. Olin pitkälti toista vuotta Helsingissä, kunnes siirryin Suomen YK-edustustoon Geneveen. Ajatus opintojen jatkamisesta kyti koko ajan mielessä ja hainkin erilaisia opiskelupaikkoja, muun muassa useampaan kertaan kauppakorkeaan. Lopulta keksin, että ranskan kääntäminen voisi olla kivaa.”
Vilhelmiina oli opiskellut ranskaa kahdeksannesta luokasta lähtien. Kun paikka avautui ranskan kääntämisen ja tulkkauksen opintoihin, hän sai opintovapaata ja lähti Genevestä Turkuun. Hän työskenteli vielä yhden kesän Helsingissä ministeriössä ennen irtisanoutumistaan.
Käännöstoimistoon töihin
Opintojen ollessa loppusuoralla Vilhelmiina sai harjoittelupaikan isosta kansainvälisestä käännöstoimistosta, SDL:stä (nykyään RWS). Hän työskenteli kesäharjoittelijana, ennen kuin jatkoi syksyllä gradun tekoa.
”Olin samana kesänä harjoittelussa sekä SDL:ssä että Brysselissä Euroopan komissiossa. Tekemisen tahti erosi näissä kahdessa täysin. Kun komissiossa tietynmittaisen käännöstyön palautus oli kahden viikon päästä, SDL:ssä se piti olla valmiina ”keskiviikkona”.”
Gradun ollessa loppusuoralla SDL:ssä aukesi projektikoordinaattori-kääntäjän paikka. Vilhelmiina haki paikkaa ja sai sen.
”Alussa käytin puolet ajastani käännöstyöhön ja puolet projektitöissä avustamiseen. Lopulta siirryin kokonaan projektinhallinnan tehtäviin. Aikamoinen ensimmäinen työpaikkahan se oli. Siinä testattiin stressinsietokykyä moneen kertaan, koska käännösprojektit olivat massiivisia ja aikataulut todella tiukkoja. Suurimmassa projektissa käännätettiin käyttöohje yli 50 eri kielelle.”
Työn rankkuudesta huolimatta Vilhelmiina viihtyi talossa 6,5 vuoden ajan, kunnes päätti etsiä uusia haasteita.
Täysin uudelle toimialalle töihin
Vilhelmiina huomasi projektipäällikön työpaikkailmoituksen Lindorffilla (nykyään Lowell). Hän haki paikkaa ja eteni soveltuvuusarviointeihin saakka.
”Sain soiton, että jäin toiseksi. Valitulla henkilöllä oli ollut enemmän kokemusta. Meni viikko ja sain puhelun, etteivät he olleet päässeet sopimukseen valitun henkilön kanssa, joten saisin paikan. Päädyin siis aivan vieraalle taloushallinnon toimialalle projektipäälliköksi.”
Vilhelmiina hoiti laskutuspalveluun ja perintään liittyviä projekteja ja toimi hetken aikaa myös teknisenä tuotepäällikkönä. Näissä tehtävissä vierähti kuutisen vuotta. Kun ilmassa alkoi olla yritysjärjestelyjä, Vilhelmiina päätti vaihtaa työpaikkaa.
”Huomasin, että SDL:llä oli paikka auki. Koin, että jotain oli jäänyt hampaankoloon, koska vaikeuksista huolimatta se oli urani merkityksellisin työpaikka. Organisaatiota oli kuulemma uudistettu ja toimintatapoja hieman muutettu.”
Vilhelmiina palasi jälleen käännösalalle, mikä oli toisaalta muuttunut, toisaalta ei. Se toimi kuitenkin parantavana kokemuksena, koska vanhempana ja kokeneempana tiukka työtahti ei enää vaikuttanut niin pahasti.
IT-ala kutsuu
Vilhelmiina oli tutustunut aikoinaan SDL:ssä työkaveriinsa, joka tuli myös Lindorffille ja siirtyi sittemmin Tietokeskukselle vetämään projektitoimistoa.
”Olin sanonut, että nyt meidän työuramme eroavat, koska IT-alalle en tule, mutta niin sitten kävi. Tietokeskukselle tarvittiin projektipäällikkö ja kaveri kyseli kiinnostustani. Suostuin tällä kertaa keskustelemaan ja päädyimme haastattelun kautta sopimukseen. Tämä oli jälleen hyppy tuntemattomaan.”
Vilhelmiina aloitti uudessa työpaikassaan vuonna 2020 viisi viikkoa ennen koronasulkua. Hän vastasi perustietotekniikkapalveluiden käyttöönottoprojekteista. Näissä töissä vierähti 2,5 vuotta.
”Sitten LinkedInin kautta tuli yhteydenotto Goforelta. He olivat hakemassa projektipäälliköitä ja kysyivät kiinnostustani. Kiinnostuin – olihan yritys arvostettu. Epäröin kuitenkin, sopisinko konsultiksi, koska olin aina ollut toimittajan puolella. Päätin kieltäytyä, koska ajankohta oli henkilökohtaisista syistä huono.”
Tuli kevät. Vilhelmiina oli päättänyt aktivoitua työnhaussa uudelleen vasta syksyllä. Seuraavalla viikolla Goforelta soitettiin uudelleen.
”Pääsimme nopeasti sopimukseen ja aloitin työt elokuussa 2022. Pääsin mukaan hyvinvointialueen perustamisprojektiin, mikä oli aikamoinen hullunmylly. Koin, että yritin päästä pikajunan kyytiin, mutta roikuin köydessä sen perässä. Välillä huusin apua ja joku veti köyttä lähemmäksi junaa. Se oli tiukka syksy, mutta siitäkin selvittiin.”
Hektisestä alusta huolimatta Vilhelmiina on viihtynyt Goforella. Työn hän on kokenut merkitykselliseksi ja kokemusta onkin kertynyt monenlaisten IT-infrastruktuuriin liittyvien projektien lisäksi myös julkisista hankinnoista.
Työura ilman 5-vuotissuunnitelmaa
Vilhelmiinalla ei ole koskaan ollut mitään 5-vuotissuunnitelmaa tai suuria haaveita työelämän suhteen. Hän on tarttunut tilaisuuksiin, kun niitä on tarjoutunut. Alanvaihtaminen ja hypyt tuntemattomaan ovat olleet vaikeita, mutta aina on pinnalla pysytty.
”Olen näköjään hyvä hyppäämään syvään päähän ja räpiköimään, vaikkei se kivaa ole.”
Vilhelmiina on työskennellyt nyt 20 vuoden ajan projektipäällikkönä. Hän on nauttinut eniten aikaansaamisen tunteesta: siitä, kun jokin asia on saatu ratkaistua ja hoidettua kuntoon.
”Nykyään nuorten pitää päättää työurastaan todella ajoissa ja alkaa suuntautumaan jo yläkoulussa. Olen itse hyvä esimerkki siitä, että sitä voi päätyä ihan eri alalle kuin mitä olen opiskellut. Olen myös pohtinut, haluanko tehdä tätä loppuikäni. En tiedä.”
Vilhelmiinan Linkedin-profiili
Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho/Urasirkus 2/2026
Kuva: Ossian Rajala
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.