Tämä tarina kertoo siitä, miten Susanna Ylimys tiesi jo teininä, mitä haluaa tehdä isona, ja on sittemmin toiminut nuorille aikuisena, joka on aidosti läsnä ja kuuntelee.
Susanna Ylimys sanoi jo yläasteikäisenä, että hänestä tulee nuorisotyöntekijä. Kuraattori oli ensimmäinen haave, mutta se tuntui liian kaukaiselta.
”Niihin opintoihin oli vaikea päästä, eikä mulla ollut hirveän hyvä todistus. Päätin kuitenkin, että nuorten kanssa tulen tekemään töitä.”
Susanna ei päässyt heti haluamaansa kouluun.
”Toisella kerralla opettaja kysyi valintakokeessa, että oletko varma, että haluat tänne ja pitäisikö sun miettiä jotain muuta alaa. Olin loukkaantunut ja suivaantunut. Olen miettinyt usein jälkikäteen, kuinka suuri valta valitsevilla opettajilla on. Olen pyrkinyt itse toimimaan toisin.”
Susanna pääsi opiskelemaan Etelä-Pohjanmaan Opistolle Ilmajoelle ja kuvailee seuraavia kolmea vuotta mahtavina. Valmistumisen jälkeen hän toimi muun muassa vapaaehtoisena nuorisoasematyössä. Työhön kuului muun muassa ehkäisevää päihdetyötä ja iltaisin jalkautuvaa nuorisotyötä.
Kohti Tuusulaa
2000-luvun alussa Susanna haki Tuusulan kuntaan nuorisotyöntekijän tehtävään. Hän työskenteli moninaisissa tehtävissä kuten koordinoi nuorisovaltuuston toimintaa, vanhempien vapaaehtoista jalkautumista ja tuurasi nuorisotyön päällikköä. Hän toimi myös erityisnuorisotyöntekijänä.
”Tässä työssä on pysyttävä ajan tasalla, ettei putoa kelkasta. Opiskelin työn ohessa yhteisöpedagogiksi ja myöhemmin YAMK-tutkinnon. Olen laajentanut työmahdollisuuksia myös kouluttajan ja johtamisen erikoistumisopintojen kautta.”
Seuraavaksi Susanna siirtyi kolmeksi vuodeksi lastensuojelun vastaanotto- ja arviointiyksikköön. Se oli hyvin opettavainen polku, mikä avasi näkökulmia ja antoi paljon.
”Nostan hattua ihan törkeän paljon kaikille, jotka työskentelevät lastensuojelussa. Se ei ole helppoa työtä. Heille voisi todellakin maksaa enemmän palkkaa. Työkenttä ei ole ainakaan helpottunut.”
Katse kohti järjestötoimintaa
”Hain järjestöpuolelle, Aseman Lapset ry:lle, jossa vierähti seuraavat 13 vuotta. Työskentelin ensin valtakunnallisessa Walkers-toiminnassa nuorisotyöntekijänä ja myöhemmin vastasin Walkers Helsingin toiminnasta.”
Susanna jatkaa:
”Meillä oli Narinkkatorin vanhalla linja-autoasemalla kahvila, jossa oli parhaimmillaan 200 nuorta illan aikana 30 hengen kahvilassa. Ei tietystikään samaan aikaan, mutta ne olivat touhukkaita iltoja.”
Järjestöt saavat rahoitusta säätiöiltä, yksityisiltä rahoittajilta, ministeriöistä ja STEAlta. Susannakin pääsi sukeltamaan hankemaailmaan ja kehittämään jalkautuvaa nuorisotyötä niiden kautta. Hän toimi ensin löytävässä nuorisotyössä hankevastaavana ja myöhemmin toimintavastaavana.
”Olin Aseman Lapset ry:n kautta vielä ”Yhdessä yksikään ei putoa”-ESR-hankkeessa, jota toteutettiin Live-säätiön ja Business College Helsingin kanssa. Kohderyhmänä olivat syrjäytymisuhan alla olevat nuoret.”
Helsingin kaupungille
Seuraavaksi Susanna valittiin Helsingin kaupungin jalkautuvan nuorisotyön tiimiesihenkilöksi, jossa hän työskentelee edelleen. Kyseessä oli Helsingin kaupungille perustettu uusi toimi.
”Toteutamme jalkautuvaa nuorisotyötä julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa silloin, kun kukaan muu ei ole töissä eli iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Nuorisotyöntekijöitä on aina kaduilla.”
Susanna kertoo, että kadulla tehtävää työtä on tehty pitkään eri tahojen toimesta, mutta se jäi jossain vaiheessa unholaan. Sitä on nyt herätelty uudestaan henkiin, kun yhteistyökumppanit ja eri toimijat ovat ymmärtäneet sen merkityksen.
”Kohtaamme turvallisina aikuisina nuoria kauppakeskuksissa, puistoissa ja julkisessa liikenteessä. Nuori voi ottaa koska tahansa kiinni hihasta ja tulla juttelemaan.”
Työn tulos voi näkyä 10 vuoden päästä
Susannan mukaan hanketyössä vaikutusten kirjaaminen on hankalaa, koska kyse on ihmisistä ja heidän elämästään. Työn tulos ei näy viikossa eikä kahdessa. Muutos voi näkyä 10 vuoden päästä.
”Mulla on Facebookissa kavereita, nuoria, jotka ovat nykyään aikuisia ja perheellisiä. Yhteys on säilynyt jopa kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Se antaa tunteen, että jossain on onnistunut ja jättänyt positiivisen jäljen.”
Susanna jatkaa:
”Yksi nuori tuli 10–15 vuoden jälkeen sanomaan, että olin ainut, jonka luokse sai tulla aina, oli hän tehnyt mitä vaan. Otin kuulemma aina vastaan ja jaksoin kuunnella. Tätä aion kantaa sydämessäni aina. Se pitää minut tässä työssä.”
Kun kysyin Susannalta, miten nuoret voivat, tässä hänen vastauksensa:
”Meillä on sellaisia nuoria, jotka voivat hyvin. Heillä on ystäviä ja harrastuksia. Valtaosa voi hyvin. Sitten meillä on nuoria, joilla on tosi vaikeaa ja joiden elämää yhteiskunta ei tee helpoksi. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin on vaikeaa päästä. Kouluihin on vaikea päästä. Töitä on vaikea saada.”
Susanna jatkaa:
”Nuorilta vaaditaan paljon. Koulussa pitää menestyä, pitää harrastaa, pitää mennä eteenpäin. Maailman tilanne ei ole helppo. Nuoret ovat kuitenkin todella fiksuja. Heissä on tulevaisuus. Olemme hyvissä käsissä. Ei meillä ole hätää, kunhan emme polta heitä loppuun.”
Susannan LinkedIn-profiili
Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho/Urasirkus 4/2026
Kuva: Susannan omasta arkistosta
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.