Tämä tarina kertoo siitä, miten Kaisa lähti ulkomaille jo opintojensa aikana ja on sittemmin tehnyt työuransa pääosin Ranskassa ja Sveitsissä.
Kaisa Riihimäkeä on aina kiinnostanut kansainvälisyys ja kielet. Sen erityisempää syytä hänellä ei ole siihen, miksi päätti aikoinaan hakea Heliaan (nykyisin Haaga-Helia ammattikorkeakoulu) opiskelemaan. Opintoihin liittyvän harjoittelun hän suoritti Pariisissa ja opiskeluvaihdon Rouenissa. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli puoli vuotta Taiwanin suurlähetystössä Helsingissä. Veri veti kuitenkin ulkomaille.
”Laitoin työhakemuksia kaikkialle maailmaan ja katsoin, mikä tärppäsi. Se oli sitten Pariisi. Lähdin matkaan yhden matkalaukun kanssa ja ajattelin, että kyse on vuodesta tai kahdesta. Siinä hurahti kuusi vuotta.”
Ensimmäinen työpaikka oli vientialan perheyritys, minkä toinen omistaja oli suomalainen. Kaisa toimi uran alussa viennissä ja myöhemmin myynnin tuessa. Siitä tulikin hänen työnsä punainen lanka pitkäksi aikaa. Hän käsitteli tilauksia, hoiti asiakassuhteita, raportoi, hinnoitteli ja analysoi. Kun vuoden jälkeen perhe muutti pois Pariisista, tuli aika etsiä uusi työ.
Huonompia ja parempia työpaikkoja
”Sain töitä tukkualueelta Pariisin eteläpuolelta. Se oli kauhea, mutta opettavainen paikka. Työt alkoivat aamuseitsemältä ja kestivät iltaseitsemään. Palkka oli huono. Muistan yhden tavarantoimittajan, joka soitti aamuseitsemältä ja tiuskaisi, että soita mulle takaisin sitten, kun osaat puhua ranskaa.”
Kaisa tapasi silloisen poikaystävänsä ja ranskan kieli alkoi sujua neljän kuukauden päänsäryn jälkeen. Hän aloitti työt kansainvälisessä yrityksessä Ranskan myynnin tukena, ja vastuualue laajeni myöhemmin Etelä-Eurooppaan. Työmatkoja tuli Barcelonaan, Madridiin, Milanoon ja Lissaboniin.
”Se ei ollut hullumpaa aikaa, kun yrityksellä meni hyvin. Meillä oli palkintomatkoja Mauritiukselle ja Monacoon. Silloin parikymppisenä aika meni pitkälti huvitteluun, mutta silti tuli edettyä töissäkin.”
Pari vuotta Suomessa
Kuuden Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen Kaisa kaipasi luonnonrauhaa. Hän palasi Suomeen ja teki Haaga-Helian ylemmän tradenomitutkinnon. Hän jatkoi töitä samalla työnantajalla Suomessa ja matkusti säännöllisesti Osloon, Kööpenhaminaan ja Tukholmaan.
”Siinä meni pari vuotta töissä ja opinnoissa. Yritin sopeutua Suomeen, mutta se ei tuntunut omalta jutulta. Kysyin silloiselta pomoltani, tarvitsisiko hän työntekijää Sveitsissä.”
Muutama päivä myöhemmin pomo ehdotti Kaisalle, että tämä voisi tulla vastaamaan hinnoittelusta. Laukku oli nopeasti pakattu ja työt alkoivat kuukautta myöhemmin Sveitsissä. Siitä on nyt kulunut 15 vuotta. Kaisa jatkoi vielä muutaman vuoden samassa yrityksessä ja sitten tuli aika nähdä muutakin.
Uusiin töihin
Kaisa sai uuden työpaikan sveitsiläisessä, setelimustetta valmistavassa yrityksessä. Sekin oli kansainvälinen yritys, mutta perheomisteinen.
”Tein töitä hinnoittelun ja analysoinnin parissa, mutta paikka oli muuten aika omalaatuinen. Esihenkilöni kanssa oli vaikea tulla toimeen ja jouduin kiusaamisen kohteeksi monen muun tavoin. Olin siellä kolme vuotta, kunnes päätin, että oli aika tehdä jotain muuta.”
Kaisa otti pienen tauon työelämästä ja keskittyi omiin projekteihin, kuten kodin remontointiin ja valokuvaamiseen. Samalla hän alkoi kartoittaa uusia mahdollisuuksia ja palaamista operatiivisempiin tehtäviin. Sveitsissä toimiva brittiyritys palkkasikin hänet vientitöihin. Työmatka oli kuitenkin 70 kilometriä suuntaansa, eikä etätyömahdollisuuksia tuolloin vielä ollut. Mukavasta tiimistä huolimatta Kaisa päätti puolen vuoden jälkeen vaihtaa lähempänä kotia sijaitsevaan kansainväliseen biotiedeyritykseen.
”Käsittelin tilauksia, olin yhteyksissä asiakkaiden kanssa, laadin hinnastoja ja loin tuotteita SAP:iin. Se oli ihanan käytännönläheistä ja operatiivista – vaihtelua hinnoittelun ja analysoinnin jälkeen.”
Hän ehti tehdä toimistolla töitä puoli vuotta, kunnes tuli korona ja siirryttiin etätöihin.
Potentiaali huomattiin
”Pomoni kannusti uuteen rooliin ja kouluttautumaan lisää. Siirryin kysynnänsuunnittelun pariin. Ellei hän olisi huomannut potentiaaliani, olisin tuskin enää nykyisessä työpaikassani.”
Kaisa toimi koordinoijana myynnin ja tehtaan välillä. Haastetta toi koronan aikaan varaosien puute ja siitä seuranneet tuotantovaikeudet. Kaisa sai toimia jojona moneen suuntaan. Tuotanto aiottiin lopettaa Sveitsissä ja siirtää Tšekkeihin. Tästä kuitenkin luovuttiin.
”Ne olivat rankkoja vuosia. Jouduin puhaltamaan pelin poikki ja ottamaan pienen tauon. Osasin kuunnella itseäni enkä pelännyt, että työpaikka menisi alta.”
Kaisa oli muutaman kuukauden poissa töistä.
”Töihin palattuani pomo vähensi työtaakkaani. Monia asioita oli tehty vanhanaikaisesti, eikä moderneja työkaluja ollut haluttu ottaa käyttöön. Siinä sitten suomalainen tehokkuus pukkasi päälle ja pääsin kehittämään prosesseja.”
Tänä kesänä Kaisan pomo jälleen vaihtui ja työnkuvakin siinä yhteydessä. Tällä hetkellä hän tekee kysynnänsuunnittelua jo viidelle liiketoiminta-alueelle.
Ajatuksia työelämästä
”Viimeisen 10 vuoden aikana olen aikuistunut ja alkanut hakea enemmän sitä, mitä haluan enkä mene enää virran mukana. Olen saavuttanut sellaisen asiantuntijatason, jonka haluan ja jossa voin syventää osaamistani. En kaipaa ylempää roolia, ainakaan tällä hetkellä.”
Kaisalle ovat tärkeitä niin työssä kuin muussakin elämässä ystävällisyys, luotettavuus ja ihmisten kunnioittaminen. Se on hänen mukaansa nykyään valitettavan vähäistä. Vaikka hän haluaa tehdä työnsä hyvin ja on siinä mielessä ehkä kunnianhimoinen, hän osaa ottaa siihen nykyään enemmän etäisyyttä. Työ on vain työtä.
Kaisan LinkedIn-profiili
Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho/Urasirkus 9/2025
Kuva: Leo Kokkila
***
Urasirkus julkaisee työelämään ja työnhakuun liittyvää sisältöä omilla nettisivuillaan, LinkedInissa, Facebookissa ja Instagramissa. Laita kanavat seurantaan, jos aihe kiinnostaa. Jos kaipaat henkilökohtaista sparrausta, ole ihmeessä yhteydessä tiina@urasirkus.fi, niin jutellaan voisiko yhteistyöstämme olla apua sinun tilanteeseesi.